Eilisen kulkuun tuli muutos kun pomo soitti illalla josko pääsisin aamulla töihin. Raha on köyhälle opiskelijalle aina tarpeen. Tuplasäästöä tuli kun jäin kotiin enkä lähtenyt rellestämään Kaijan keikalle ja otin täksi päiväksi vähän saldoa. Jees. :) Aika nappiin meni koska ilta ysin aikaan alkoi niin paha migreeni ettää... Vaikka liikkeella olisin ollut, pikainen paluu kotiin olisi ollut vääjäämätön.

Heräsin tänään aika aikaisin. Huomattavan hyvällä tuulella ja virkeänä myös. Koti on kerrankin siisti kuin itsestään ja taustalla soi ihana Marilyn Monroe. Alle linkitän kappaleen joka on soinut menneet pari viikkoa täällä liiottelematta useaan sataan kertaan - erosin poikaystävän kanssa kolme viikkoa takaperin. Jollain tapaa on haikea olo. Ei sillä että oikeastaan kaipaisin häntä. Illalla haluisin käpertyä sohvalle punaviinilasillisen kanssa katsomaan Marilyn Monroen tähdittämiä elokuvia. Sen jälkeen ehkä kaataa toisen lasin ja laittaa Chisun Vapaa ja yksin-levy soimaan. Ja tavallaan sitä haluaisi siirtyä, juuri tänään, nauttimaan sinkkuelämästä Helsingin yöelämään. Ei mitään vakavaa eikä todellakaan irtosuhteita, vaan nauttia kavereiden kanssa ilman huolta mustasukkaisuudesta jos päädyn juttelemaan tai nolaamaan itseni tanssilattialla (meinaa tanssimaan) jonkun söpön kundin kanssa. 

Tänään illalla on pakko päästä ihmisten ilmoille. Sitä ennen on tässä edessä kahvikuppi ja kahdeksan tunnin työvuoro. Kippis.