Hyvät myöhäiset huomenet vaan täältä pilvisen aamun keskeltä. Melkein ehti jo tottua siihen kuinka saa herätä auringon valoon tai sitten nähdä sen nousun, ja nyt on taas tälläne keli. Vetää fiiliksen tosi masikseksi heti aamusta.

Se siitä sää smalltalkista. Mikä siinä on kun, en nyt miehistä tiedä, mutta naisilla on näitä rumia päiviä, kun on tosi ruma olo missä tahansa vaatteessa, meikissä, tukassa, ja se jatkuu koko päivän, ja se tunne on koko ajan? Ei siinä vielä mitään, yhden päivän sillin tällöin kestäisi. Minulla tämä on nyt jatkunut viikon? Älytöntä...

Ei tee mieli syödä tai nähdä ihmisiä. Sellaisia tyyppejä kyllä, joista tiedän että vähät välittää miltä tänään näytän. Kunhan enemmän ihmiseltä kuin eläimeltä. Tai ei sekään ole niin justiinsa. Mutta eilen piti tavata yksi poika joka tosin haluaa kutsua itseään mieheksi. Peruin homman koska oli niin rumaolo! Ajattelin sen järkyttyvän minut nähdessään niin paljon että vetää purkan henkeen ja tukehtuu. Tai jotain siihen suuntaan.

"Jos sulla on lihava olo, syö vähemmän liiku enemmän ja laihdu. Älä itke turhasta, lapset kuolee nälkään Afrikassa koko ajan.", yritän hokea pääni sisällä. Oon ihan vakuuttunu et kun yksi päivä vippasin vanhoja naistenlehtiä/laihdutuslehtiä roskiin, sinne väliin oli jäänyt vanha itseinhokäärmeluikku joka puraisi. Pisti. Haukkasi palan (mitään ei tosin näytä puuttuvan. Mitä ne käärmeseläimet nyt yleensä tekee?) ja täytti pään niillä jutuilla joiden kanssa painiskelin ryvin itsesäälissä ne perusteinivuodet.

Ehkä se tästä, kunhan aurinko paistaisi ja nuha parantuisi. Oon koittanut tankkailla D-vitamiinia ja hedelmiä ja omegaa ja mitäs näitä nyt on, mutta aurinko hoitaisi paljon enemmän. Ja kunnon rantakelit. Sitä ennen tosin punttisalia.

Eilen oli tosi piristävää huomata taas yhden suosikeistani tulevan Provinssirockiin!